sooloteos konserttikanteleelle, 15-kieliselle ja 5-kieliselle kanteleelle, kesto 16’30”
Marja Nevankallion sekä ”Ja kitara soi”-festivaalin tilaus
kantaesitys 15.11.2019 Lappeenrannassa
Teos on musiikillinen rukous (ital. Preghiera) maailman tulevaisuuden puolesta. Monien muiden ihmisten tavoin olen hyvin huolissani maailman tilasta ja halusin säveltää oman rukoukseni.
Teoksessa käytetään kolmea kannelta, konserttikannelta sekä kahta pienempää, 15-kielistä ja 5-kielistä kannelta. Pienemmille kanteleille sävelletty musiikki edustaa mielessäni sitä maailmaa, jota kohti toivoisin maailmamme olevamme menossa –hiljaisempaa, hauraampaa, rauhallisempaa, soivempaa, luontoa ja ihmisiä arvostavaa ja suojelevaa kauneuden maailmaa. Konserttikanteleen nopeat ja kiireiset ryöpsähdykset ja kitkaisesti soivat hälymaailmat edustavat sen sijaan mielessäni sitä maailmaa missä nyky-yhteiskuntamme pikemminkin elää. Kaiken hälinän, ahdistuksen, kiireen ja virtuaalitodellisuuksien keskellä hiljaiset tärkeät asiat jäävät helposti huomiotta. Rukoukseni on, että tämä konserttikanteleen maailma muuttuisi enemmän pienkanteleiden maailman kaltaiseksi.
Teos on osa Risonanza –sooloteosten sarjaa. Sarjassa tutkin resonanssien eri ulottuvuuksia musiikissa eri soolosoittimilla. Tässä teoksessa kanteleiden pitkää resonanssia sekä resonanssien muutoksia kuullaan useassa kohdassa. Erityistä painoarvoa saa taite, jossa nopeiden kuvioiden elävöittämä kanteleiden yhteissointi laajenee, kun kuvioiden väliin lomittuva hidas konserttikanteleen vireen muutos saa pienemmät kanteleet resonoimaan –yhteinen sävel alkaa ehkä löytyä, tapahtuu muutosta, vaikka se olisi hidasta tai vaikeaa. Jokin koskettaa, alkaa soida enemmän, resonoida.
Teos on sävelletty Marja Nevankallion isän, Markku Alasen muistolle. Minulla oli ilo tuntea hänet teini-iästä lähtien, ja hänen luonnonrakkautensa, rauhallinen näkemyksensä elämästä ja maailmasta sekä hiljainen viisautensa ovat juuri sitä, minkä liitän toivomani maailman tulevaisuuteen.